Niinan coachingpäiväkirja #1

17.10.2019

Aloitin tänään coachingpäiväkirjani syyskuun lopussa alkaneista Certified Business Coach opinnoistani (BCI Finland). Täytyy myöntää, että jännittää jonkin verran. Julkaisukynnys on korkea, koska koen olevani hyvin yksityinen henkilö. Näen tämän kuitenkin yhteisenä ajattelutilana, joka auttaa myös minua ajattelemaan paremmin tai jopa uudella tavalla. Keskeneräisyydessä kun on paljon mahdollisuuksia ja yhdessä oivaltaminen on innostavaa!

Ensimmäisenä päivänä halusin kysyä opiskelukollegoiltani kysymyksen, jonka kysyn nyt sinulta. 

Mihin haluat vaikuttaa omalla työlläsi ja miksi? 

Tärkein syyni hakeutua coaching-koulutukseen on lähes vankkumaton uskoni ihmisen kykyyn kasvaa ja kehittyä. Silti totuttuja tapoja on vaikea muuttaa ja niinpä organisaatioissa uudistukset jäävät aivan liian usein hyvien aikeiden varaan. Lähdin jahtaamaan vaikuttavia kysymyksiä, mutta ne eivät riitä. 

”Huono coach pilaa hyvät kysymykset ja hyvä onnistuu huonompienkin kanssa”, sanoi psykologi, johdon valmentaja Ilona Rauhala. 

Oikopolkuja ei ole. Tässä taitaakin olla paljon isommasta asiasta kyse kuin aavistinkaan.

Mikä saa meidät paitsi ajattelemaan myös toimimaan paremmin ja toisin? Olen yrittänyt johtaa itseäni esimerkiksi liikkumaan, mutta ”liikkumattomuudestani” on tullut osa identiteettiäni, tapa ajatella ja puhua. Jos käyttäisin yhtä paljon aikaa liikkumiseen kuin käytän sen ajatteluun, olisin huippukunnossa. Mikä estää? Huonoja tapoja on muitakin, mutta tätä on helppo mitata ja käyttää esimerkkinä. Melko yksinkertaisilla keinoilla pääsisin vielä hyviin tuloksiin, mutta en ehdi liikkua…tai en halua, en halua tarpeeksi tai haluaisin haluta, mutta se ei taida olla ykkösprioriteettini kaikista järkisyistä huolimatta. Kiire on vain tekosyy.

Meitä pyydettiin ottamaan lattialta kortti, joka parhaiten kuvasi omaa nykytilaa. Ensimmäisenä käteeni osui pinon alta kortti, jossa tennispelaaja on liikkeessä. Touche! Sitä on moni muukin pyöritellyt käsissään kuluneista kulmista päätellen. Missä olen valmentajana nyt ja mihin olen menossa? 

Minä selostan kollegalleni kuvaa, joka on metafora:

”Peli on käynnissä ja sitä on jatkunut jo pitkään. Tyyppi on vähän maitohapoilla… taitaa pelata seniorisarjaa. Tärkeintä on pysyä liikkeessä, pitää katse pallossa ja keskittyä. Palloja tulee ja menee. Ihan jokaisen perään ei kannata juosta, mutta miten erottaa ne kaikkein tärkeimmät? Ratkaisevaa pelissä on se, mihin keskittyy, miten mielensä hallitsee ja energiansa jakaa. Sisäinen peli itsensä kanssa on mielen tennistä, jota ei pidä liikkeessä miettiä, muuten homma hyytyy. Ei voi myöskään toistaa samaa missä on joskus onnistunut, koska suunta on toinen ja tuuli kääntynyt. Haluaako ja uskaltaako pelaaja näyttää kyntensä ja voittaa itsensä vai pelaako se varman päälle? Voittamisen pelkoakin saattaa esiintyä.” 

Jos työnä on auttaa muita ajattelemaan paremmin, on opeteltava itse ajattelemaan paremmin. Siitä on ainakin hyvä aloittaa. Mihin sitten haluan vaikuttaa ja miksi? Haluan vaikuttaa yritysten ja yhteiskunnan uudistumiseen. Tällaisena maailman aikana se tuntuu erityisen tärkeältä. Haluan auttaa ihmisiä löytämään kykynsä, halunsa ja rohkeutensa kasvaa täyteen potentiaaliinsa yhteisen päämäärän puolesta. Jotta maailma olisi taas vähän parempi paikka? 

P.S. Ihan siltä varalta, jos joku ihmettelee maallikon peliselostusta…en pelaa tennistä!

Niina Nurminen